Vaka vanha Väinämöinen / laskea karehtelevi / tuon on pitkän niemen päästä, / kylän kurjan kuuluvilta. / Laski laulellen vesiä, / ilon lyöen lainehia.

Neiet niemien nenissä / katselevat, kuuntelevat: / “Mi lienee ilo merellä, / mikä laulu lainehilla, / ilo entistä parempi, / laulu muita laatuisampi?”

Laski vanha Väinämöinen, / laski päivän maavesiä, / päivän toisen suovesiä, / kolmannen kosen vesiä.

Siinä lieto Lemminkäinen / muisti muutaman sanansa / korvalla tulisen kosken, / pyhän virran pyörtehessä. / Sanovi sanalla tuolla, / lausui tuolla lausehella: / “Heitä, koski, kuohuminen, / vesi vankka, vellominen!