Tuli tuttu kevätkulta, / lumen alta pistää multa, / puro pulppuen rinteitä rientää saa, / kevätriemua täynnä on ilma ja maa, / jo ääretön taivaskin seestyy / ja lämpimän aika eestyy / ja tuulikin tuoksuja tuo.

Taasen soivat vaskikellot, / vihreinä on oraspellot, / sirot kukkaset nostavat pienoisen pään, / sinisirkkuset laulavat niemissään / ja nurkkihin lehväisen orren / vie peipponen mättäältä korren / ja mökkinsä pystyttää.

“Tuli tuttu, vanha tuttu, / yllä uusi nurmen nuttu!” / Taas paimenkin lauhtuvi laulamaan / talon karjoja aamulla kaitessaan / taas leppätorvea koittaa / ja metsän mieliksi soittaa, / kuin talvea ollut ei ois!