The choral song, which begins with the words “What is strange, distant”, is marked Slowly and gloomily. The song was composed in 1908. Its music comes from J. H. Erkko’s play Pohjolan häät (The Wedding of the North), written for the opening ceremony of the National Theater in 1902. The play contrasts two powers, a free and slavery-intolerant Kalevala people and the people of the North who blindly obey Louhi. In the song Ikävä (Longing) older folk guide the youth to be wary of the temptations offered by the world. Erkko, known as an ardent man of Finnishness and public enlightenment, warns of a strange and attractive deception: golden castles with their birds may turn out to be bark castles with crows, and the pursuit of happiness may turn into bitterness on the mansions of repentance. The male choir version differs from the music in the play in that it should be viewed as an independent composition.

The YL Male Voice Choir premiered the song at its 25^th anniversary celebration at the National Theatre on April 6, 1908, and it was released the following year. The song belongs to op 57, which contains a total of eight songs: Ikävä, Jungfru Maria I Rosengård, Nu är det helg över havet, Olla mullai, Häälaulu, Savolle, För si sådan är kärlekens begäran and Selvä mies. Composer Otto Kotilainen introduced these songs: “Without hesitation, these meritorious songs receive the unanimous support of the male choirs.” The publicer’s letter to Melartin hints that the mixed choir collection could also have a use: “Du är kanske snäll och sander den snarast! (“Please send them as soon as possible!”)

”Mikä on outoa, etäistä” -sanoilla alkava, vuonna 1908 kirjoitettu kuorolaulu on varustettu esitysmerkinnällä Hitaasti ja synkästi. Musiikki on peräisin Kansallisteatterin vihkijuhlaa varten 1902 kirjoitetusta J. H. Erkonnäytelmästä Pohjolan häät. Näytelmässä ovat vastakkain vapaa ja orjuutta suvaitsematon kalevalainen kansa ja Louhea sokeasti totteleva Pohjolan väki. Kuorolaulussa varttunut väki opastaa nuorisoa suhtautumaan varauksella maailman tarjoamiin houkutuksiin. Kiihkeänä suomalaisuusmiehenä ja kansanvalistajana tunnettu Erkko varoittaa vieraan ja houkuttelevan petollisuudesta: kultalinnat lintuineen saattavat osoittautua kaarnalinnoiksi variksineen ja onnen tavoittelu kääntyä katkeruudeksi katumuksen kartanoilla. Mieskuoroversio poikkeaa näytelmässä kuullusta musiikista sen verran, että sitä on syytä tarkastella itsenäisenä sävellyksenä.

Ylioppilaskunnan Laulajat kantaesitti laulun 25-vuotisjuhlassaan Kansallisteatterissa 6.4.1908, ja se julkaistiin seuraavana vuonna. Laulu kuuluu kahdeksan laulua sisältävään op 57:ään: Ikävä, Jungfru Maria i rosengård, Nu är det helg öfver havet, Olla mullai, Häälaulu, Savolle, För si, sådan är kärlekens begäran ja Selvä mies. Säveltäjä Otto Kotilainen esitteli näitä lauluja: ”Empimättä nämä ansiokkaat laulut saavat mieskuorojen yksimielisen kannatuksen.”  Kustantajan kirjeessä Melartinille vihjaistaan, että myös sekakuorokokoelmalla voisi olla käyttöä: “Du är kanske snäll och sänder den snarast! (”Ole kiltti ja lähetä ne mitä pikimmin!”).

Matti Hyökki, translation Tytti Pohjola

Sources / lähteet: Poroila Heikki, 2017. Erkki Melartinin teosluettelo, Erkki Melartin Werkverzeichnis, Erkki Melartin Work Catalog. Honkakirja. ISBN 978-952-68711-3-4