Kotihinsa muut menevät, / majoillensa matkoavat, / kurjall’ ei ole kotia, / katalalla kartanoa; / korpi kurjalla kotina, / salo sauna vaivaisella.

Moni on päivä päätön päivä / usiampi einehetön: / ilta ainaki tulevi, / yö etehen ennättävi, / moni tuikkavi tulonen, / vilkuttavi valkiainen.

Tuikkaen tuli palavi, / vilkutellen valkiainen, / eessä lapsen armottoman, / kohalla kovaosaisen.

Noin tunsi tulen isäntä, / virkkoi valkian pitäjä, / tuvallinen tuumoavi, / ja sanovi saunallinen:

“Pois turvaton tuvasta, / armoton katoksen alta! / Tuulen vieä turvatonta, / ahavaisen armotonta”.

Korpi kurjalla kotina, / salo sauna vaivaisella. / Muut kotihin menevät, / majoillensa matkoavat.